lv-t. Billie Jean

pvm: 28.04.2011
kirjoittaja: Nelli Halenia

Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei!

Pipsa pärskähti iloisesti. Napsautin kypäräni hihnan kiinni. Me olimme valmiita lähtemään.

Olipa dramaattinen aloitus.. Joka tapauksessa, hetkessä olimmekin jo kentällä: minä säätelin tamman selässä jalustimia kun Pipsa itse taas asteli eteenpäin uraa pitkin. Se näytti oikeastaan pelottavankin keskittyneeltä, ties mitä mörköjä se yritti etsiä kentän laidalta. Onneksi sain hyvinkin pian säädettyä jalustinhihnat ynnämuut härpäkkeet hyvin, ja sain alkaa kokoamaan ohjia. Liikuttelin lähes koko ajan hennosti kuolaimia neidin suussa saadakseni sen kuuliaiseksi. Voisi käydä huonosti mikäli se ei kuuntelisi minua. Muistan kuin eilisen ne kerrat, jolloin tamma pomppi paikoillaan kuin rusakko pelästyessään jotain, tai päätti lähteä käsistäni jotain karkuun. Harvinaisia nuo tapauksethan olivat, ja tällä hetkellä tuollaisesta käyttäytymisestä ei ollut tietoakaan. Pienien volttien ja muiden kaarroksien ansiosta Pipsan korvat olivat rennosti takanapäin, se kuunteli minua aivan selvästi, ja haki itse peräänantoa. Hieno tyttö.

Käyntiharjoituksien jälkeen saimme siirtyä raviin. Herranen aika tamma oli tänään hyvällä päällä! Se ihan itse tajusi työskennellä takajaloillaan ja polkea kauniisti eteenpäin ilman kaasuttelua. Pipsa selvästi nauttin menostaan, ja tajusi itsekin näyttävänsä hyvältä – no hyvä on, ehkä sen menoa edesauttoi myös minun kehumiseni. Nuorille hevosille oli pakko puhua ääneen! Oli itse asiassa hullua ajatella, kuinka paljon Pipsa oli kehittynyt. Vähän aikaa sitten se oli vielä se pieni, lihakseton rääpäle, joka pelkäsi kaikkea. Nyt kun katselee tammaa, ei sitä voi edes uskoa samaksi hevoseksi. Voi tätä ylpeyden määrää.

Koska olimme tehneet ainoastaan perusharjotteita niin käynnissä kuin ravissakin, jatkoimme sitä myös laukassa. Hyvä on, meillä kesti kyllä melko kauan ennen kuin onnistuimme löytämään sopivan, rytmikkään tahdin, mutta hei, laukka oli yksi asia työn alla. Kuitenkin rauhallinen asenteeni tarttui myös tammaan – hetken kuluttua neiti näytti hyvinkin rennolta. Menipähän se hetken aikaa peräänannossakin! Laukkaa en viitsinyt harjoittaa Pipsan kanssa kovinkaan kauaa, jottei se puuduttaisi tammaa kokonaan. Jäljellä oli vielä loppuravit -ja käynnit, jonka jälkeen käänsin tamman kaartoon. Tekipä neiti hienon pysähdyksen ja jäi oikein tasajalkaa. Taputin Pipsaa kaulalle tyytyväisenä, tuntien sanankuvaamatonta ylpeyttä vauvastani. Kyllä tammakin näytti tyytyväiseltä itseensä. Kun sitä oikein ajatteli, taisimme me molemmat pakahtua ylpeydestä.


--------------------------------
J: Ihana perus Nellimäinen tarina, joka oli juuri sopivan mittainen luettavaksi (tämänhetkiseen väsymykseeni nähden). Pipsa kyllä kehittyy vauhdilla, kohtahan te oottekin jo huipputason kisaajia! No siihen on ehkä vielä aikaa, mutta maastahan se pienikin ponnistaa. (:

Ajoin suurta, tai no oikeastaan melko pientä minun suurelle maasturilleni olevaa hiekka-/metsätietä kohti Islanninhevostalli Myllavíkin tallia. Monet kaverini katselivat minua ihmeissään kun lähdin kaupungilta ja sanoin, että menen islanninhevostallille. Monesta suunnasta tuli kysymyksiä, että milloin olin alkanut islanninhevosista pitämään, mutta vastasin vain lyhyesti ja ytimekkäästi, että menen hoitamaan yksityisenomistajan projektiheppaa. Nyökyttelevät katseet olivat edelleen päässäni kun pysäköin suuren maasturini tien viereen muitten autojen sekaan. Kävelin pikaisesti tallipihalle ja huomasin jonkun naisen seisomassa keskellä olevan tallin ja tarhan välissä, kävelin nopeasti naisen luokse ja tervehdin tuota oikein kunnolla.

"Mooi, Oon Petra ja tulin hoitamaan tänne Nellin projektiheppaa Billie Jeania, eli Pipsaa" sanoin reippaasti naiselle.
"Ai mooi, mä oon Nelli tervetuloa tänne Myllavíkkiin, kattelinpa täs just kelloo et eiks sun pitänykki joihinki näihin aikoihin tänne ilmestyä" Nelli esittäytyi minulle.
"Joo, no tota mä tässä yrittelisisn selviytyä tonne kerhotalolle" sanoin Nellille ja olin melkein jo lähdössä kunnes Nelli sanoi "Joo, no mä voisin vaikka ton Pipsan sitten tuolta laitumelta tohon yksityistallin käytävälle tuua, muuten kerhotalo on tonne suuntaan" Nelli sanoi ja osoitti tallista vasemmalle.
"Okei kiitoksia" sanoin ja lähdin kävelemään talli hiekkaista pihaa kohti kerhotaloa.

Avasin kerhotalon oven nykäisemällä ja ovesta tulikin lämmintuulahdus vasten kasvoja. Ketään muuta ei nähtävästi ollut paikalla. Kerhotalo oli kaksikerroksinen talo, jossa alemmassa kerroksessa oli sohvia ja monia muita huonekkaluja ja hevoslehtiä iso pinkka. Yläkerrassa oli neljä huonetta joissa oli aina pari kaappia säilytystilaa varten. Palasin ripeästi rappusia alas takaisin alakertaan ja jätin pienen olkalaukkuni sohvan nurkkaan. Katselin hetken ympärilleni kunnes huomasin, että Nelli talutti parasta-aikaa Pipsaa yksityisten omistajien nelijönmuotoiseen talliin. Astelin sitten puisesta ovesta ulos ja seurasin nopeasti Pipsaa ja Nelliä talliin.

Nelli kaivoi juuri Pipsan kaapista harjapakkia ja kaikkia muitakin tavaroita. "Tästä kaapista löytyy Pipsan kaikki tavarat lukuunottamatta varusteita, jotka ovat tuolla käytävän päässä olevassa rehu ja varustehuoneessa, jossa tämän pienoisen kaapinkin pitäisi olla" Nelli selitti minulle naureskellen. "Tänään voisit tutustella Pipsaan oikein kunnolla ja harjailla sitä mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman kiiltäväksi, kun noitten Myllavíkin hoitajatasojen mukaan saat vasta tasolla II alkaa ratsastelemaan kentällä Pipsalla, mutta silloinkaan et saa vielä hypätä sillä, joten kannattaa tutustua oikein kunnolla noihin tasoihin, että mitä voit milloinkin tehdä, nytkään et saa Pipsaa talutella mihinkään vaan tutustua siihen, jotenka minä hoidan tämän taluttamis puolen" Nelli selitti oikein kunnolla kaiken alusta loppuun asti. Avasin Nellin ojentaman Pipsan harjapakin ja nappasin sieltä kumisuan. Kumminkin annoin ensiksi Pipsan haistella kättäni. Tamman suurehkot korvat kääntyivät eteenpäin ja tamman katse oli todella uteliaan näköinen. Välillä ojentelin tammalle kumisukaakin haisteltavaksi ennen kuin aloin pyörittelemään oikein kunnolla tamman ruunikkoa karvaa pyötäpäivään kumisualla. Huomasin kuinka tamma alkoi nauttimaan harjauksesta, ja sen pää alkoikin valumaan alaspäin kohti lattiaa, ja se näytti aivan kuin pienehkö tamma kävisi nukkumaan. Vaihdoin puolta ja sain samalla harjattua kaikilla harjoilla tamman oikein kiiltäväksi ja se kiiltelikin oikein kunnolla auringonvalossa, mikä tuli tallin ulko-ovesta sisälle.

"Mahtavaa!" Nelli huudahti kun astui sisälle ulko-ovesta. "Aivan mahtavaa työtä, mutta harmi kun et voi oikein enempää tänään tekemään täällä, ja kun siivosinki tuossa äsken tuon Pipsan karsinakin" Nelli sanoi minulle. "No ei mullakaan tässä enää paljoa aikaakaan ollut, jotenka voisinpa tästä sitten lähteäkkin" sanoin Nellille. "Okei, no nähään jossain välissä" Nelli huudahti tallista samalla, kun kävin hakemassa laukkuni ja lähdin ajamaan kohti kotia.

/Tuli aika surkeen olonen tarina, ku en ollu oikeen hyväs virees tänää, mut oli pakko hoitaa Pipsaa. Toivottavasti kelpaa.